Aina sitä ajattelee että me ollaan ihan turvassa, ei meille, ei meidän perheelle, ystäville voi tapahtua mitään pahaa. Niin ajattelee niin kauan kunnes se tulee omalle kohdalle.
Mitä jos hyökkäyksen uhri olisikin ollut joku ystävä? Vaikka vain etäisesti tuttu, se silti sattuisi tosi syvälle. Tiedän varsin hyvin kokemuksesta että ikinä ei sais sanoa 'ei koskaan', koska kukaan meistä ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kukaan meistä ei voi tietää. Se on tosi pelottava ajatus. Mitä jos vaikka viikon päästä terrorismin kohteena olis esimerkiksi Helsingin rautatieasema? Tampereen koskikeskus? Turun laivaterminaalit, tai miksei ihan vaan joku pikkukaupunki mitä kukaan ei osais olettaa iskun kohteeksi.
Mitä jos tapaturman syövereissä olisikin joku läheinen. Vaikka ihan vaan tapahtumapaikan lähellä. Kuinka vitun paljon se vois satuttaa. Ja entä se epätietoisuuden tuska kun ei voi tietää onko kaikki läheiset turvassa vai ei? Jos toivolla ajattelee, toistaiseksi on aika epätodennäköistä että Suomi joutuis iskun kohteeksi. Mut maailma on arvaamaton. Tukholmakin on peruskiva, rauhallinen ja kaunis kaupunki. Ikinä ei voi tietää.
Maailma on pelottava ja petollinen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti