Nyt.
Nyt tuntuu siltä että adrenaliinit ovat räjähtäneet liikeelle opiskelun suhteen.
Teen koulussa töitä niin uskomattoman tiuhaan tahtiin ja ahkerasti ettei uskoisi että olen se sama velttoilija kuin ekana vuonna.
Olen asettanut eri työskentelypäiville tavoitteita ja se on auttanut hurjasti. "Tänään en lähde kotiin ennen kuin olen saanut vetoketjun ommeltua", esimerkiksi. Olen jopa jäänyt itsenäisesti työskentelemään luokkakavereiden lähdettyä, mitä minusta ei olisi uskonut puoli vuotta sitten. Motivaationi on noussut räjähdysmäisesti.
Pari hylkyä miulla on ekalta vuodelta suorituksissa, mutta suunnitelmissa on suorittaa ne pois alta. Todennäköisesti tulen suorittamaan opinnot neljännen vuoden kera, mutta se ei haittaa. Pääasia että valmistun joskus.
Koulusuorituksessani auttaa mahtava luokkahenki. En voi ikinä hehkuttaa liikaa, miten ihana luokka meillä on <3 Autamme toinen toisiaan, käymme porukalla ruokalassa syömässä ja nauramme ihme jutuille.
Mitähän muuta mulle kuuluu?
Syksy on saapunut. Rakastan vuodenaikojen vaihtumista ja minulla ei oikeastaan ole lempivuodenaikaa, paras on aina se joka on parhaillaan täydessä kukassa. Odotan joka vuosi yhtä paljon niin hellekelejä kuin lumisateita, kesässä ja talvessa on suunnilleen yhtä paljon hyviä kuin huonojakin puolia. Minun syksyäni piristää erityisesti uusi pipo jota rakastan:
Talvea odotan hurjan innoissani. Ja joulua, joka on mahdollisesti ensimmäinen jonka tulen viettämään perheeni lisäksi oman rakkaani kanssa. Sen jälkeinen aika taas.. 30.12 olen täysi-ikäinen, siitä alkaa niinsanottu aikuisuus. Tammikuun alussa lähdemme risteilylle kultani kanssa, ihan vain kahdestaan. Se tulee olemaan mun paras ja kallein synttärilahjani, ja odotan sitä niin kovasti, että hymyilen joka kerta kun ajattelen sitä. Poikaystäväni varasi sen meille minulta piilossa, joten en tiedä etukäteen siitä juuri mitään.. siitä tulee takuulla ikimuistoista :3
Risteilyn jälkeisiä aikoja en tiedä varmaksi, mutta on mahdollista että rakkaani muuttaa luokseni työssäoppimisjakson ajaksi. Se riippuu ihan siitä irtoaako harjoittelupaikka Kouvolasta. Toivon parasta kaikki sormet ja varpaat ristissä. Kaukosuhde on uuvuttavaa, ja olisin jo valmis yhteisoloon.. On myös melko todennäköistä, että kun hänen opiskelunsa ovat ohitse ja hän on täysin valmis linja-auton kuljettaja, hän muuttaa kokonaan luokseni. Pieneen yksiöön. Meidän yksiöömme :). Olisipa Kouvola meille armollinen ja soisi kullalleni töitä.
Tällä hetkellä myös odotan kovasti sitä hetkeä että pääsen käpertymään sänkyyn ja nukkumaan piiitkään. (I just can't help it, I love sleeping <3)
♥Kun syksy tulee, en aio masentua
Syön vitamiinit, jatkan haaveilua
Miksei arki vois tuntuu viikonlopulta?
Sä oot mun solarium, keskellä tammikuuta
Vaik sataa räntää
Mä en jaksa välittää♥