Kirjasuosikkeja: Oonko ihan normaali?

Koska mun elämä ei ole ihan älyttömän tapahtumarikasta tällä hetkellä, päätin heti perään tehdä postauksen toisesta suosikkikirjastani jonka olen lukenut jo aikaa sitten. Kuulumisia sen verran vaan että psykalla kovasti työstetään mun paranemista ja käynnissä on ns. hyvä kausi. Eli oikein hyvää mun mittapuulla. 

Asjaan.

Valehtelematta Holly Bournen kynästä lähtöisin oleva Oonko ihan normaali? (Am I normal yet?) on yksi parhaita lukukokemuksia mitä olen käsiini saanut. Kolmen tytön porukan elämästä kertovasta kirjasarjasta on tulossa toinen osa kesällä, ja mun sormet kutkaa päästä siihen jo käsiksi niin pian kun mahdollista.
Sarjan ensimmäinen osa, joka tässä nyt on kyseessä, kertoo 16-vuotiaasta Eviestä joka toipuu vaikeasta OCD:stä, toisinsanoen pakko-oireisesta oireyhtymästä. Kirjan sivuille on siroteltu silloin tällöin paranemispäiväkirjamerkintöjä jotka auttavat huomattavasti näkemään millaista sairastuneen elämä voi olla. Kirjan edetessä seurataan ajoittain jopa normaalilta tuntuvaa 16-vuotiaan elämää, poikajuttuja, koulujuttuja ja itsensä löytämistä, kunnes Evie alkaa huomaamaan yhä enemmän huolestuttavia piirteitä itsessään sairauden kannalta.
Parasta tässä kirjassa on musta se, kuinka hyvin sairaus tuodaan esille kirjassa. Kirjan kirjoittaja Bourne on tehnyt valtavasti nettihakuja ja tutkimuksia sairauteen liittyen ennen kirjoittamista, ja ainakin mun oli todella helppo mielessäni asettua Evien saappaisiin ja kuvitella kuinka pahaa tuhoa sairaus voi tehdä mielelle. Musta yleensäkin on tärkeää poistaa 'stigmoja' liittyen mielenterveyden ongelmiin yleisesti. Toivon että niistä puhuminen olisi tulevaisuudessa yhä vähemmän tabu kuin se on nykyään.
Kirja sisältää myös huomattavan kourallisen feminismiä. Tytöt perustavat 'vanhojenpiikojen' kerhon keskenään ja esittävät kirjassa erittäin voimakkaita mielipiteitä liittyen naisten oikeuksiin. Tietyssä määrin tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa ja hyviä pointteja oli, mutta välillä tuli tunne että meneekö tää feminismi nyt hitusen yli. Amber, kolmikon tulisin luonne, oli mun makuun hieman turhan aggressiivinen koskien just tätä feminismiä.

Tääkin kirja oli just sellainen minkä olisin voinut ahmaista yhdeltä istumalta. Kirja oli myös hyvin kihelmöivä ja adrenaliinia nostattava ajoittain. Kerronta on helposti samaistuttava, mistä iso iso plussa. Suosittelisin sitä erityisesti nuorille naisille (miksei pojillekin), joita kiinnostaa jollain lailla mielenterveyteen liittyvät asiat, tai joita nämä asiat jollain tavalla koskettavat.

Kesällä tuleva jatko-osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? kertoo Amberin tarinan. Ootan sitä aivan todella valtavalla innolla!
Kirjoitellaan taas~