Miun elämäni eläimet!

Tässä postauksessa päätin kertoa yhdestä mun elämän tärkeimmistä asioista, nimittäin omista lemmikeistäni :3 Multa löytyy kaksi bichon frise-rotuista koiraa ja leopardigekko.

Nuppu (Sugerin As Pretty As Mom) synt. 6.1.2010

Nuppu tuli meille vuoden 2010 alussa ja on nyt nelivuotias. Se on ensimmäinen koirani ja minulle todella rakas. Se on vieraita ihmisiä, etenkin miehiä kohtaan arka mutta on hyvin suvaitsevainen siinä mielessä että jos toteaa ihmisen luotettavaksi, se rakastaa tuota ihmistä sydämensä pohjasta. Luonteeltaan se on hieman itsekkäämpi ja rauhallisempi kuin toinen koiramme Valma, se ei saa koskaan tarpeeksi rapsutuksista. Mutta kukapa ei tätä koiraa haluaisi rapsuttaa. Sen mielestä sen pitäisi myös saada herkku jokaisesta asiasta mitä se tekee. Nuppu on myös erittäin äidillinen ja penturakas, kun nuorempi koiramme tuli meille, Nuppu ei päästänyt sitä silmistään ja pitää sitä edelleen omana pentunaan. Joka ilta se haluaa pestä Valman naaman ja korvat ennen nukkumaanmenoa, mutta jos Valma yrittää tehdä vastapalvelusta ja pestä isosiskon korvia, Nuppu ärähtää sille. Nupulla on tapana myös pestä minun ja muidenkin lauman jäsenten naamaa ja korvia, etenkin silloin kun yritetään nukkua.
Ruoan suhteen Nuppu on melko nirso, sille ei kelpaa kaikki koiranruoka ollenkaan. Sillä on ruoka-allergioita, joten sen on myös syötävä allergisille koirille suunnattua erikoisruokaa. Ihmisten ruoka kelpaa enemmän kuin hyvin, Nupun mielestä se ansaitsisi ruoaksi joka päivä maksalaatikoa :D.
Nuppua vaivaa usein sen vuotavat ja rähmivät silmät, sillä oli kerran paha silmätulehduskierre ja se sai silmätippoja joka päivä. Jotain rakkuloita silmäluomen sisäpinnassa jotka verestivät. Se saatiin parannettua, mutta Nupun silmät vuotavat edelleen usein. Hoidamme niitä lämpimällä vedellä ja vanulla putsaamalla. Nuppu rakastaa silmien putsausta yli kaiken. Kerran pari siltä on jouduttu avaamaan kyynelkanavat eläinsairaalassa, niillä on ollut tapana mennä tukkoon.. Mutta Nuppu on silti elämäniloinen pieni koira :)

 

  

 

 

Valma (Sugerin Dazzling Dream) synt. 12.5.2011

Valma, pikku sähikäinen täytti toukokuussa 3 vuotta. Se on ikipentu, käyttäytyy edelleen kuin pikkulapsi. Nuppu oli samanikäisenä jo täysin aikuistunut mutta Valma se vaan pomppii ja leikkii. Se rakastaa kaikkia yli kaiken eikä osaa varoa ketään tai mitään. Varmaan jos pääsisi karkuun aitauksesta tai hihnasta se lähtisi tutkimusmatkalle eikä löytäisi enää kotiin. Se on sen verran tyhmänrohkea. Valma on myös hurja pusupeto. Se antaa pusuja kaikille siitä huolimatta halusivatko he sitä vai eivät. Sitä mukaa kun sitä paijaa ja rapsuttaa, se antaa yhtä mittaa hellyyttä ja rakkautta takaisin. 

Valman lempi-ihminen on ehdottomasti minun isäni. Hän on se jota Valma odottaa joka päivä kotiin samalla uikuttaen hiljaa ja seuraa häntä aina hänen ollessaan kotona. Ehdottomasti Valman oma isäntä. Aina kun isi juo kahvia ja lukee lehteä keittiön pöydän ääressä, Valma makoilee penkillä vieressä ja haluaa muutenkin aina olla lähellä.

Valma rakastaa sylissä oloa ja pään paijauksia, sillä on tapana nukahtaa syliin tai kainaloon selällään maaten. Sen turkki on edelleen niin pennunpehmeä että sitä kelpaa silittää.

Valman turkista sen verran että se on erittäin helppohoitoinen. Se myös kihartuu enemmän kuin Nupun turkki ja on pehmeämpi. Aivan kuin sen pentuturkki ei olisi vaihtunut aikuiskarvaksi ollenkaan. Siihen hädin tuskin tulee takkujakaan.

Koko koira on myös sen verran helppohoitoinen että sille käy ihan mikä tahansa ruoka. Se söisi mitä vaan niin paljon kuin napa vetäisi jos sen ruokintaa ei rajoitettaisi :D
Valman huonoja tapoja ovat sukkien ja alushousujen varastelu. Se varastelee myös vessapaperihylsyjä ja nenäliinoja. Kaikki aarteet se vie omaan prinsessapetiinsä. Se jopa leikkii niillä. Sen mielestä parempaa lelua ei olekkaan kuin isin sukka!

Valma punaisissa, Nuppu sinisissä ^^

Sakura, leopardigekko, synt. aika tuntematon

Sakura, tutummin Saksu tuli meille vuonna 2007 ja on nyt arviolta 6-8 vuotias. Se on myös minun oma vauvani ja harvinaisen vilkas ollakseen gekko joka ei ole enää hirveän nuori. Se tunnistaa minun käteni hajun ja kiipeää kädelleni ihan itse ja loikoilee siinä pitkiä aikoja painaen masunsa kämmenelleni. Varmaan lämmön vuoksi ^^ Se myös tunnistaa ääneni, tai niin uskoisin ainakin. Se kääntää päätä aina suuntaani kun juttelen sille ja yrittää kiivetä terraarion lasia pitkin luokseni. Sille maistuu monet ötökät joita sille tarjotaan ja se on taitava pyydystämään itse omat sirkkansa. Tiputan sirkat yleensä terraarioon vapaaksi jolloin Saksulla on virikettä.

Ilman eläimiä tuskin voisin elää!

Reissukesä

Kesäloma on melkein puolivälissä ja tämä kesä on ollut erityisen KYLMÄ ja reissuntäyteinen. Olen kesän aikana matkustanut mm. Turussa, Jokioisilla, Forssassa, Helsingissä, Kotkassa.. Tuntuu ettei välillä riitä aika oman kotikaupungin kavereilleni! Hitto vie mulla on ikävä muunmuassa luokkakavereita.. Onneksi olen saanut järjestettyä paljon aikaa poikaystävälleni, oltiin äskettäin puolitoista viikkoa ihan kahdestaan. Käytiin muunmuassa juhannusmarkkinoilla, vietettiin juhannusta grillaten kavereiden kanssa, sairastettiin (me tosiaan vilustuttiin vaikka on keskikesä!), seikkailtiin Helsingissä parin ystävän kanssa, juotiin kuplateetä (mustikan makuinen kuplatee kokeiltu!) , testattiin Pizza Hut (maineensa veroinen ravintola!), jouduttiin mun kämpän kautta Kotkaan ja sieltä vanhempieni luokse. Täällä leivoimme yhdessä raparperipiirakkaa josta muuten tuli tosi hyvää, painittiin, kutitettiin ja kiusattiin toisiamme ja kikatettiin :3 Mulla on maailman höpsöin poikaystävä.
Vielä on suunnitelmissa matkustaa uudelleen kullan luokse ja Turkuun, turrimiittiin. Mulla on myös toinen turrimiitti edessä, 5. päivä Veturissa. Sitten pitäisi mennä Kotkan laiturikahvilaan kuuntelemaan musiikkia. Eli siis toiminnantäyteinen kesä jatkuu edelleen. Jossain vaiheessa pitäisi kutsua kaksi tosi hyvää kaveria mun kämpälle yöksi, en ole unohtanut sitä suunnitelmaa <3 Toivottavasti sille löytyy hyvä aika c:
Voi että on ollut kiva kesä, toivottavasti ilmat lämpenevät pian.. kaipaan lämpöä, en lumisadetta juhannuksena.
On tosi hyvä fiilis.

 Nyt hieman kuvia kuluneelta kesältä:

Paskanpuhujista..

Tällanen lyhyt kirjoitus tällä kertaa. Löysin aihetta tähän kun päähäni tulvi kysymyksiä - miksi ihmiset puhuvat pahaa toisista ja miten mätä sielu pitää ihmisellä olla että ei osaa pitää suutaan kiinni vaan raakkuu avoimesti internetissä toisista paskaa.
Myönnän että olen itsekkin harrastanut joskus kyseistä selän takana puhumista mutta häpeän sitä suuresti ja pyrin siihen etten enää sano pahaa sanaa muista, etenkään kavereistani. Ei ole mitään niin typerää. Etenkin jos on ennen kohdellut kyseistä uhria kuin ystävää. Olen huomannut monessa ihmisessä sen muutoksen - miten muututaan kiltistä ja hyvästä kaverista ihan oudoksi, ruvetaan ryyppäämään ja liikkumaan epäilyttävissä piireissä ja sitten kaveritkin vaihtuvat aivan kokonaan. Vanhoja kavereita halveksitaan ja nauretaan selän takana - muistamatta että hän on edelleen se sama ihminen jonka kanssa on vietetty hyviä hetkiä ja naurettu yhdessä.
Haluaisin sanoa kaikille paskanpuhujille sen, että jos ei keksi mitään hyvää tai järkevää sanottavaa, kannattaa pysyä ihan hiljaa ja pitää ne julmat sanat oman päänsä sisällä. Tieto lisää tuskaa. Pahat sanat kantautuvat kuitenkin jossain vaiheessa uhrin korviin ja se jos mikä satuttaa - ei kukaan halua kuulla itsestään mitään sellaista. Olen onnellinen, että jotkut ihmiset ovat sen verran vahvoja että osaavat sivuuttaa ilkeydet mutta kaikki eivät ole läheskään niin sitkeitä.. Liian moni on sortunut masennukseen ja itsetuhoisuuteen pitkään jatkuneen paskanjauhannan seurauksena. Tällaisen on loputtava.

Museojunailua ja terveellistä elämää

Olen palannut kotiin poikaystäväni luota. On se kerpeleen kurjaa kun oma rakas asuu toisella puolella Etelä-Suomea, mutta asia toivottavasti korjaantuu ensi keväänä, suunnitelmissa olisi että hän muuttaisi luokseni ^^. Nykyään näemme niin usein kuin mahdollista, rahaa syö tämä matkustaminen mutta mikä olisikaan tärkeämpää kuin oman rakkaan näkeminen ja tunteminen lähellään.
Oli todella hauska viikonloppu :) siihen sisältyi leffoja, kavereita, mopoilua, roskaruokaa, limua, karkkia, museojunailua ja hellyyttä.

Eilen sunnuntaina tosiaan kävimme Jokioisten museorautatiellä. Se on Jokioisten kesänähtävyys, matkustimme sata vuotta vanhalla junalla reitin Jokioinen-Minkiö-Humppila ja takaisin. Junan suurin nopeus on 35km/h joka ei päätä huimaa, mutta nautin reissusta silti :) Juna keinui ja kolisi aika lailla, se heilui enemmän kun nykyajan bussit. Tässä vähän kuvia, kaikki ovat poikaystäväni ottamia:

Matkaliput

Juotiin molemmat tällaiset limukat :3 oli hyvää.

Hymyilyttää ihan :3

Lopuksi minä ja rakkaani <3

Katsoimme myös muutaman leffan, muunmuassa Splicen. Se oli mielenkiintoinen tieteiskauhuleffa, jossa pariskunta luo olion ihmisen ja monen eri eläinlajin DNA:sta ja kasvattaa sen kuin oman lapsensa. Suosittelen niille jotka pitävät oudoista ja omalla tavallaan järkyttävistä elokuvista :3 Katsoimme myös Tangledin, How to train your dragonin (en muistanutkaan miten hyvä se on <3 Jatko-osaa ensi kuussa odotellessa <3) ja Castawayn. Limsaa ja karkkia tuli nautittua viikonlopun aikana enemmän kuin tarpeeksi, musta tuntuu että on tankattu nyt vähäksi aikaa :D

Kirjoittelemisiin~

Kesäinen päivä Helsingissä

Vietin oikein rattoisan päivän Helsingissä ystävän, parin kaverin ja tuttavan kanssa :) Päivään mahtui uusia tuttavuuksia, makuelämyksiä, randomiutta ja sen verran naurua ettei välillä saanut henkeä. Hyvän kaverini lisäksi seuraani liittyi pari kertaa uusia ihmisiä ja hekin olivat ihania, vaikka minua hiukan ujostutti ja minulle huomauteltiin ettei saa olla ulkopuolinen.. Mutta en ollut surullinen missään vaiheessa, muilla oli hauskat jutut.

Heräsin kello kymmenen maissa, puin päälleni punaisen mekon, söin aamiaiseksi proteiinirahkan, kuuntelin radiota tavalliseen aamurutiiniini kuuluen ja datasin hieman lainassa olleella tabletilla. Meikkasin, sidoin hiukseni saparoille, sujautin hiuksiin rusetin ja laitoin ihanan tikkarikaulakoruni kaulaan. Ja niin olin valmis lähtemään, tällä kertaa kävellen keskustaan asti, sillä minulla oli asioita hoidettavana. (ja bussi ei tietenkään kulje juuri sitä reittiä.) Matkaa kämpältäni keskustaan on kolmisen kilometriä.
Hoidettuani asiani minulla oli vielä yllättäen puolitoista tuntia aikaa, joten päätin poiketa kirjastossa pitämässä pienen mangalukutuokion. En ole aikoihin käynyt kirjastossa, ja se oli itse asiassa ensimmäinen kertani Kouvolan pääkirjastossa! Tässä kirjastoselfie:

Oih, olenpas söpö :D

Lueskeltuani tovin totesin että voisin hipsiä juna-asemalle hiljalleen. Olin ajoissa, joten ehdin nautiskelemaan odotellessani pantterijäätelön ja vissyä. Juna saapui odotettua aikaisemmin. Se nytkähti liikkeelle vajaa puoli kolmen aikaan iltapäivällä, ja koko junamatka meni kuunnellessa musiikkia.

Juna/kuulokeselfie

Junamatka kesti sen puolitoista tuntia, astuin Helsingissä ulos junasta ja nuuhkaisin tuttua kaupungin tuoksua. Jouduin hiukan etsimään jotta löytäisin etsimäni, nimittäin ystäväni jota tulin tapaamaan. Hänellä oli seuraa ja kyseiset ihmiset olivat oikein ihania. Sain kuulla olevani suloinen. 

Kello oli noin neljä ja minulla oli kova nälkä, sillä päivän ravinnonsaanti oli jäänyt yllättävän vähälle. Lähdimme ystäväiseni kanssa siis rauttiksen Burger Kingiin nauttimaan ravinteita (???).

Iih, Ihana Whopper <3

Viihdyimme Burger Kingissä tovin, sillä meillä oli erittäin hauskaa ja kaverillani oli vaikeuksia syödä ateriaansa loppuun. Osittain se kai johtui siitä että en voinut lakata naurattamasta häntä. :D

Pian seuraamme liittyi taas yksi tuttava, ja hänen seurassaan liikuimme muunmuassa kaupassa ostamassa ystävälleni keksejä ja mehua :D sounds so innocent <3. Kyseisen tuttavan läsnäollessa tulin ostaneeksi elämäni ensimmäisen bubbletean. Ja voi juku, se oli uskomattoman hyvää.

Makuna oli vesimeloni ilman maitoa, ja pohjalla oli vihreän omenan makuisia jellypalasia :3

Matka jatkui Kaisaniemeen. Kävimme eräässä puodissa ja ostin sieltä koirille tuliaiseksi pari lelua, todella halvalla. Sen jälkeen siirryimme leffateatterin alakertaan hengailemaan pitemmäksikin aikaa. Mitään leffaa emme aikoneet katsoa, sillä kaikki näytökset alkoivat jostain syystä vasta puoli yhdeksältä, ja se on juuri sama kellonaika jolloin minun tulisi jättää Helsinki. Leffateatterin alakerrassa juttua riitti Turtleseista How to train your dragon 2:seen, puhelinlaturini toimimattomuudesta .. miehiin?

Pian tuttava (hieno lempinimi) joutui poistumaan, hänellä oli asioita hoidettavanaan. Se ei ehtinyt kauaa haitata, sillä pian seuraamme liittyi kaksi uutta tuttavaa! Uudet tuttavat olivat hassuja ja keskustelimme jonkin aikaa jostakin jota en ihan tarkalleen muista.

Lähdimme Eurokankaaseen, tuttavat ostivat asioita ja juttelimme ompelusta. Tässä vaiheessa minun toimintani muuttui lähinnä muiden keskustelun ihmettelyksi ja hiljaiseksi kuuntelemiseksi. (Tästä kirjoitusasusta varmaan huomaa että kello tosiaan on yli puolenyön ja minulla on rankka reissu takana..) Jolkotimme kauppaan ja sen edustalla näimme tiskin jossa silmäämme pisti ihanan ihanaisat leivokset <3 Eihän niitä voinut olla ostamatta.

Tässä kinuski-karpaloleivos, joita ostin kolme kappaletta. Yhden itselleni ja yhdet vanhemmilleni kotiinviemisiksi.

Viimeinen etappini oli Kamppi. Matkalla sinne tapasimme Jack Sparrowin. Hän lähetteli meille lentosuukkoja ja kävimme totta kai halaamassa häntä. (En hallusinoi, siellä oli Jack Sparrowiksi pukeutunut ulkomaalainen mies, hän oli oikein ihana :3)

Linja-autoasemalla ennen lähtöäni ehdimme pelaamaan jonkin aikaa totuutta ja totuutta (kukaan ei jaksanut tehdä tehtäviä.). Sain kuulla paljon kysymyksiä minusta ja poikaystävästäni :3. Lopulta oli kuitenkin valitettavasti aika antaa tuttaville ja ystävälleni jäähyväishalit ja hypätä bussiin. Kotimatka oli uuvuttava, mutta osasin viihdyttää itseäni - kuvittelin jostain syystä ohjaavani avaruusalusta joka kulkee pitkin linnunrataa. 

Tässä pari kuvaa kotimatkalta:

Kello on melkein yksi ja minun on aika matkustaa höyhensaarille. Hyvää yötä ^^