Kevätaurinko on lääke uupumukseen

Terve, vähän tullut pidettyä taukoa täältä. Nyt kun on taas inspistä, niin olkaapa hyvä.

Pähkinänkuoressa, mä voin mainiosti. Loppu- ja alkuvuosi meni niin perseelleen kun voi mennä, mutta kevätauringon paluun myötä olen piristynyt hurjasti. Vähän sairastellut, mutta mieliala on oikein bueno.
Vaikutusta on varmaan myös sillä että syön päivittäin d-vitamiinia ja mielialalääkeannos nostettiin. Olen lähes jatkuvalla syötöllä iloinen. Parisuhde menee hyvin, hain jopa kultani kotikaupungista kesätöitä. Pitkästä aikaa tiedän miltä tuntuu kun joku välittää aidosti  ♥
Mun kevät on kulunut pitkälti netflix-sarjojen parissa ja koulussa ahkeroidessa. Oma henk koht suosikkini tällä hetkellä on netflixissä Carrien päiväkirjat. Suosittelen lämpimästi kenelle tahansa joka pitää myös Sinkkuelämää-sarjasta, aivan ihana ♥ Koulussa mulla menee myös hyvin. Joskin taidan olla pikkuisen jäljessä sairastelujen vuoksi, tässä on ollut kaikenlaista flunssaa ja masupöpöä mulla. Musta tuntuu et olen joka talvi ja kevät enemmän tai vähemmän koko ajan kipeä. Jostain syystä kesäisin en sairastele ikinä :D
Tässä hujakassa meni myös Desucon frostbite ja Tampere kuplii. Conittelua siis riittää, molemmat olivat ihania ja sain uusia kavereitakin. Luv juu guys <3 Seuraava coni mulla on kesä-Desucon, jonne sain liput sekä itselleni että mussulleni. Nähdään siis siellä :)

Tässä välissä saatoin mahdollisesti myös leikata hiukseni lyhyiksi. Olen enemmän kuin tyytyväinen <3 Uskaltaisikohan ensi kerralla leikata vieläkin lyhyemmiksi :3

Siinä mielessä mulle sopii hiukan lyhyemmät kun hiuslaatuni on erittäin suora, liukas ja hentoinen. Pitkät hiukset kun on niin ei hiukset oikein pysy rakenteessa. Nyt on helpompi saada hiukset näyttämään tuuheammilta :) Ja tästä oli suuri apu punaisen hiusvärin poiskasvatuksessa <3

Loppuun voisin sirotella satunnaisia kuvia keväältä o/

Kirjoittelemisiin~

Vanha päiväkirja

Heipsis.
Tein porukoilla ollessani huikean löydön, nimittäin mun päiväkirjan ajoilta kun olin 6- ja 7-luokkalainen. Eli vuosiluvut 2009-2010. Olen mielenkiinnolla katsellut muiden videoita ja blogikirjoituksia liittyen lapsuus/varhaisteiniajan päiväkirjoihin. Mietin että voisin tätä myötä itsekin tehdä samalaisen hommelin. Onhan päiväkirjan tapahtumista jo, mitä, 7 vuotta?
Miltäs kuulostais? :D
Btw, sensuroin kaikkien kaverien nimet tässä. Henkilöllisyyksien salaamiseksi, nääs.

Tuon näköinen eepos kyseessä.

11. toukokuuta 2009, maanantai. kello 21:56

Oli kiva päivä taas. Äipän tultua töistä mentiin Kouvolaan. Piti käväistä poliisilaitokses tekemässä jotain passikuvilla. Sitte eläinkauppaan ostaa sirkkoja Saksulle. Käytiin vielä Prismassa. Syötiin siis mäkkärissä ja osteltii tavaraa. Sain uuden mangan.

Tänään oli koulussa KAKSI! formatiivista koetta. Matikan (epämääräistä raivosuttua tähän) ja sit ylttiäikkä. Kumpaakaa ei jäänyt tyhjiä kohtia mutta matikas oli varmana jotain vääriä vastauxii. Noh, meen tästä nukkumaan.

Seuraava merkintä sisältääkin jotain mikä on erittäin traumaattista ja vakavaa 6-luokkalaiselle.

13. toukokuuta 2009, keskiviikko. kello 21:45

Oli tosi kiva päivä :D Aamulla jouduin kävellä yksin tienhaaraan kun äiti lähti aikaisin töihin. Samaisena aamuna irtos maitohammas. Siitä nyt tuli tavallist enemmän verta ku yleensä. Koko päivän piti nieleksii verta :( (g-nappula mun koneesta irtos just äsken ku vedin päiväkirjan läppärin päältä pois)

Koulussa oli tosi inhottavaa (toisaalta kuitenkin aika kivaa, katottiin simpsonit-elokuva. Mut englanniksi, kun ope ei osaa käyttää dvd-laitetta.)
Pojat sit kysyi et saako mennä välkälle. Ope sanoi että saa, jos... en kuullu sit enempää ku menin jo edeltä välkälle. Menin sitten ihan rauhassa ulos ja aloin ihmettelemään miksei mun luokkalaisia näy pihalla. Tuli paniikki joten menin sisälle. Kulutin aikaa käymällä veeceessä ja sit menin luokkaan. Omaksi helpotukseksi kaikki muut luokkalaiset oli menny välkälle mut *** oli luokassa. Sanoin et olin ettimäs *** vaikken ollu. Heh. Mut se toimi. Maalasin lasipurkkii (se oli meidän kuvistyö) ja luin kirjaa. Välkkä kului ja muut tuli sisälle. Loppupäivä meni tavallisesti. Heti koulun jälkeen pomppimaan TRAMPALLE!!!!!!!!!!! sit koneelle ja siinä sitten koko loppupäivä. Niin joo ja söin mä. Ja kävin vessassa. Ja katoin telkkaria ja hoidin eläimet. Ja pompin. Ja taas. Niinjoo ja sitten mä vielä vähän pompin trampalla. OKEI OKEI en mä ollu koko loppupäivää koneella kuitenkaan XD

*** muuten tulee perjantaina kahdeksi yöksi :D :D Mutta, en jaksaisi enää kirjoittaa ja muutenkin aattelin mennä jo nukkumaa.

20. toukokuuta 2009, keskiviikko. kello 23:24

Nyt tulee tosi lyhyt merkintä vaikka etukäteen niin sanonkin.

Jäin tänään kotiin ku tuli veristä räkää aamulla. Sitä ei ees myöhemmin tullut ollenkaan mut ihan kivaa kun sai olla kotona. Nyt jatkan simssin peluuta.

^ Tuo merkintä nauratti mua erityisesti. Tarkennan siis ton kotiinjäämisen syyn, kärsin eräästä perinnöllisestä sairaudesta jonka vuoksi multa tuli lapsena usein verta nenästä ihan reippaastikin. Jäin joskus kotiin jos vähänkään näytti siltä että voisi tulla verilöyly. :D

23. toukokuuta 2009, keskiviikko. kello 23:48

En eilen kirjottanu mitään koska *** tuli meille yöks. Se oli ihan outona. Se potki ja kutitti mua koko ajan. Se sattui eikä tuntunu yhtään kivalta! Se hihitti samalla ihan outoo tekonaurua. Sit kun hypittiin trampalla se heitti kaikki mun tavarat maahan, märälle ruoholle vieläpä!  Se oli ihan ku eri ihminen eikä se jättänyt mun nintendoo ollenkaan rauhaan :( 

Mä olin tänään ihan yksin kotona kun äiti oli tallinnassa. Se toi mulle sieltä rannekorun, huulirasvaa ja karkkia. Ei kovin kummoisia mut kivoja :) Nyt nukkuu

Tässä seuraavassa kirjoituksessa käy selkeesti ilmi mun pikkuernukausi. Katsoin ja fanitin täysillä Narutoa ja Kakashi oli mun elämäni rakkaus.

24. toukokuuta 2009, sunnuntai. Kello 22:03

Mä leikin että Kakashi nukkuu mun kanssa ^^ <3 Kunpa se ois oikeesti olemassa... <3 No kyllähän se on. Mun mielikuvituksissa, ja unissa <3 Kakashi on mun kanssa AINA kun haluan <3

Nii oon mä muutakin miettinyt tänään. Oon pääasiassa ollu koneella ja pomppinut. Mut KAKASHI on kovasti mun mielessä <3 Kaverit ajattelee et oon ihan pöpi kun oon rakastunut animehahmoon!

Nuo kaikki edelliset kirjoitukset kirjoitin kun olin kuudennella luokalla. Seuraavat kirjoitukset olen kirjoittanut vuotta myöhemmin seiskaluokkalaisena.

17. toukokuuta 2010, maanantai. kello 23:05

Oltiin ***1 kaa tykkimäellä torstaina. Mä näin siellä ***(ihastus) ja se oli nähny mut.. awe awe awe <3 <3 ***1 tuli sit meille yöks ja sen jälkeen menin ***2 yöksi ja seottiin. Lyhyesti sanottuna. 

Takaisin tähän päivään. Öööööö mitä tänään tapahtu. .. no okei takas sinne tykkimäelle. Calypso oli pois käytöstä ja Star flyer rikki. Palataan tähän päivään! Muistin että tosiaan aika psykologille yllätti. Se halus tietää mitä mulle kuuluu näin loppukeväästä (no kyl nyt on jo kesä, cm'on)

19. toukokuuta 2010, keskiviikko. kello 00:07

MEINASIN UNOHTAA ET MUN PITI KIRJOTTAA TÄNÄÄN!!! MEINASIN NUKAHTAA JO

Kirjotan pikasesti. Mua kiusattiin koko päivä etc...

Kampaajal kävin, punanen väri ja lyhyt tukka.
NO NI MORO

Seuraava merkintä on lievästi sanottuna sydäntäsärkevä (:D)

20. toukokuuta 2010, torstai. kello 1:10

Kauhee päivä.. en oo itkeny näin paljon vähään aikaan. Meil oli ***(ihastuksen) kanssa paha riita.. TOSI paha riita. En kestä
KOROSARETE

Joo, olin tänää kotona ku vähän kipee..
Siinä kaikki. PAINUKAA KAIKKI VITTUUN!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja sitä seuraava merkintä...

21. toukokuuta 2010, perjantai kello 1:40

ME SAATII SOVITTUA <3 Hirveitä rakkaudentunnustuksii mese täyn <3 

MÄ HALUUN TAKAS MESEE SEN TYYPIN LUO <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

LUV!!!

24. toukokuuta 2010, maanantai. kello 00:22

Melkee itken onnesta.. Puhuin ***(ihastuksen) kanssa mesessä ja tuli hirvee ihqutus olo <3 OON NII LUVENA <3 En oo rakastanu ikinä ketään näin paljon <3 Se vaan on niin täydellinen.. Ja kaiken lisäks se sano et se tykkää musta myös <3

25. toukokuuta 2010, tiistai. kello 23:18

Huba huba. Rättikässä on lopullisesti ohi <3 jeeeeeeeeeeeeeeeeee!

***1 kerto mesessä et oli nähny ***2 röökillä ***3 kanssa! :O TOP SECRET!!!!!!!

***2 ja ***4 ottaa nykyään ihan vitusti päähän.. ne ilkeilee mulle ja kiusaa tai sit ei sano mitää ja teineilee. Ärsyttää. :(

Tänää oli ysipäivän harjoitukset! Mulle piirrettii sydämet poskiin.

27. toukokuuta 2010, torstai. kello 23:33

Hirvee päivä! Tiivistän sen tähän, haluun nopee nukkuu.

LIIKKA ON PERSEESTÄ!

Tein sukkulajuoksuu ja lihaskuntoo tauotta putkee ja meinasin oksentaa. Henkee vihloo vielki.. ja lihakset paskaan yhyy.

Sitten tein bilsan koetta. Kysyin et onks mul väärät kysymykset ku nää ei tee järkeä ja olihan mul. Kumitin sitten kaikki vastaukset mitä olin ehtiny ja vastasin tosi nopeesti niihin uusiin kysymyksiin ja en ehtiny ees kaikkee ku aika loppu!
Onneks tää päivä on ohi. Päivää piristi pari tuntii kylil med *** ja sit päivänsäde <3 mesessä ja se et ***2 tulee huomen yöks.

31. toukokuuta 2010, maanantai. kello 23:36

HAHA vielki yödatis

Huomen luokkis

Homo

Hirvee päänsärky

Hirviä ei havaittu

Haluun jäätelöö

Hissan tunnil saatii jädee

Hassu ***(ihastus)

Hurjan lämmin kesä

Heavy metal

Hitto miten lyhyt merkintä

Hidan ja rusina!

Toivottavasti nautitte katsauksesta 12-13 v Saanan elämään.

Häpeän tätä niin paljon, mutta onhan tää nyt aika hauskaa :D

Broken

Mun on pakko vähän purkaa mun oloa..

Mun elämä on ottanut reippaasti takapakkia viime kuukausien aikana. Olen kertonut parikin kertaa täällä sairastavani masennusta, joka oli hyvällä mallilla paranemassa kunnes eräs äkkikäänne elämässä käänsi sen pienen vivun mun aivoissa, joka sääsi mun elämänhalua, ala-asentoon.
Olo on lähes jatkuvasti lohduton, rinnan päällä suuri paino, tunne kuin hukkuisin. Tunne kun hukkuisin mutta se ei vaan lopu.
Miltei ainut asia mikä mut saa nykyään hymyilemään aidosti on mun poikaystävä.. vietin hänen luonaan juuri muutaman päivän. Sunnuntaina lähdön hetkellä sitten en halunnutkaan lähteä.. Ja tänään palasin viimein kotiin. Huomasin sen että hänen seurassaan mun olo on turvallinen, iloinen ja hän saa mut nauramaan. Heti kun palasin kotiin ja olisi tarkoitus viettää iltoja yksin ja palata tavalliseen arkeen kaikki paha palasi mieleen.
Ensinnäkin mut valtaa hirveä ikävä mun rakasta kohtaan.. toisekseen velvollisuudet ja arjen pienet asiat tahtovat tuntua ylivoimaisilta. En tahtoisi nousta sängystä aamuisin. Tuntuu kuin olisin tunteiden vankina. Haluaisin että paha olo menee pois, mutta se ei vaan mene. Se syö mua sisältä.

Muhun sattuu niin vietävästi.. tekisin mitä vaan että saisin tän painostavan olon ja ahdistuksen pois..

Olen aina ollut sellainen, että en viihdy yksin. En tykkää viettää iltoja yksinäni tai nukkua yksin. Pelkään helposti yksin ollessani. Ja kun olen yksin, yleensä juuri silloin paha olo vyöryy mun yli pahiten. Voisi sanoa, että masennus on mun ilkeä ystävä, joka tulee mun luokse aina kun olen yksin ja tekee mulle erittäin selväksi että olen huono ihminen ja epäonnistunut. Sellainen ystävä, joka vainoaa ja josta ei pääse eroon vaikka kuinka yrittää. Sattuu.

Turhauttaa, ahdistaa, itkettää, tekee mieli huutaa ja repiä kipu irti rinnasta. Tekee mieli käpertyä pieneksi keräksi ja syrjäytyä.. piiloutua. Mulla on epätoivoinen olo..

Masennus ei ole asennekysymys

"Kyllä toi sun olo pian helpottaa."
"Mitä jos kävisit vaikka lenkillä?"
"Jos sä ajattelisit iloisia asioita nii varmasti sun olo paranis."
"Älä ryve siinä masennuksessa vaa nouse sängystä ja mene tapaa kavereita"
"Eihän sulla oo mitään hätää. Sulla on kavereita ja kaikki on hyvin."
Nämä, ja lukuiset muut vastaavat lauseet.. En voi olla ainoa, joka kuulee näitä aivan liikaa.
Minulla diagnosoitiin psykoottinen/erittäin vaikea masennus 2011. Siitä asti olen saanut kuulla ihmisiltä paskaa liittyen siihen että masennuksesta paranisi jos vaan muuttaisi asennettaan.
Asia ei vittu ole niin.
Jos mä pystyisin paranemaan pelkästään sormia napsauttamalla, olisin tehnyt sen jo monta kertaa.
Masennus on sairaus.
Sairaus vaatii hoitoa.
Masennus ei ole asennekysymys.
Luuletteko että mä nautin tästä olosta? Mä olen käynyt avohoidossa, ollut jopa osastolla tämän takia. Mua autetaan ja tuetaan psyykkisesti jotta pysyn kasassa ja tulen toipumaan. 
Masentuneen ajatusmaailma ei oikeasti muutu sillä että yhtäkkiä päättää ettei enää sure. Se ei tule onnistumaan. Pahimmissa tapauksessa masennus vaatii useiden vuosien hoitoa, jotkut syövät lääkkeitä elämänsä loppuun asti. 
Olen myös kyllästynyt kuulemaan lausetta "Kyllä se siitä." Tiedän, että sen sanoessa tarkoitat hyvää, mutta surullinen totuus on se että sillä hetkellä kun mulla on paha olo, toi lause kuulostaa mun korvaan turhauttavalta. Se ei tuo yhtään lohtua. Yleensä keskustelu vain lopetetaan tuolla lauseella kun ei haluta kuunnella enempää. Ainakin mun tuttujen kohdalla.
Pähkinänkuoressa
Mitä voi tehdä masentuneen ihmisen hyväksi?
-Älä jätä häntä yksin pahalla hetkellä
-Ole tukena parhaasi mukaan. Joskus se ei vaadi muuta kuin että on läsnä ja kuuntelee.
-Älä yritä väkisin tunkea hänen kurkustaan alas maailmaaparantavia lauseita jotka todennäköisesti saavat hänen olonsa pahemmaksi. (esimerkiksi "Hei, on olemassa ihmisiä joilla on asiat sata kertaa huonommin!)

Mun oli pakko saada tämä julkisesti sydämeltä.
Ei mulla muuta.

Joululahjat ja vuodenvaihde

Olenko mä myöhässä tän postauksen kanssa tai jotain?
Niin se joulukuu taas vilisti ohitse ja vuosi vaihtui, joulukuun tienoo ja vuodenvaihde toi mukanaan paljon uusia tuulia elämääni. Muunmuassa rakastuin ja aloitin parisuhteen uuden ihmisen kanssa. Liityin uuteen fandomiin. Masentelin erittäin paljon. Täytin 19 vuotta. Olen suututtanut ainakin yhden ihmisen täysin ja elämäni on ollut hieman sekoboltsia muutenkin.
Tammikuun aikana taidan vähän ottaa rennommin, keskityn kouluun ja asioihin mitkä elämässä ovat oikeasti tärkeitä.
Joululahjoja tuli ihan kiitettävästi ja tulin kaikista iloiseksi. Joulu vietettiin porukoiden luona vanhempieni, uuden poikaystäväni ja koirieni kanssa leppoisissa tunnelmissa.

Tässä mun kaikki lahjat:

Lapaset

Koira-tiskirättejä :D

Tuoksukynttilöitä 

Lakanoita

Värityskirja ja kyniä

Hyllyn päälle laitettava kyltti. O:n sisään saa laitettua valokuvan :)

Bayliss vartalovoide ja suihkugeeli

Tää oli hauska! Automaattikiharrin josta olin nähnyt mainoksia telkkarissa :D

 Rakkaani antoi mulle hyvän headsetin skypettämistä, pelaamista sun muuta varten <3 nyt musiikinkuuntelukin luontuu paremmin läppärillä.

Tuollainen kuusi löytyi meiltä. Minä koristelin, jos ei oteta huomioon että isi laittoi tähden ja kynttilät :)

Tärkein joululahja taisi kuitenkin olla oma nallekarhu ^^ <3

Synttäritkin mulla oli kuun lopussa, tämä vuosi oli poikkeuksellinen siinä mielessä että en juhlinut millään tavalla enkä myöskään saanut mitään synttärilahjoja. No jaa.

Uudenvuoden vietin sairastellen ja kullan kanssa parvekkeella ilotulitteita katsellen. Huono yhdistelmä, mutta ei se haittaa :D Onneksi ei tauti siitä pahentunut. 

Mulla alkaa koulu vasta 11. päivä, mutta kyllä tässä joutaisi jo koulun penkille jos multa kysyy..
Kirjoitellaan taas pian. Seuraava etappi taitaakin olla Desucon Frostbite~