Koulukriisi

Ehkä mua vaan ei oo luotu opiskelemaan.
Olin kipeänä reippaasti yli viikon ja sen vuoksi poissa koulusta. Kävin torstaina hoitelemassa siellä vähän asioita ja juttelemassa opettajan kanssa, joka sitten kertoi mielestäni todella huonoja uutisia mun tutkintoni kannalta.
Mun on ollut tarkoitus käydä tää koulu läpi neljännen vuoden kera henkilökohtaisista syistä. Kuitenkin nyt muuttuvien opetustsydeemien vuoksi neljännen vuoden mahdollisuus poistetaan kouluista. Mun mielestä ihan uskomatonta. Lisäksi mulla on ihan vaan sairastelun takia niin paljon poissaoloja että yksi opettaja sanoi että näillä suorituksilla mitä olen saanut aikaiseksi en välttämättä saa tutkintoa tästä koulusta ollenkaan. Se laski mun motivaation aika tehokkaasti nollapisteeseen.

Voisiko opettajat yrittää olla edes vähän kannustavia opiskelijoiden suhteen?

Olen alkanut vakavasti harkitsemaan tän koulun lopettamista. Se toisi eteen tiukan rahatilanteen, joutuisin itse maksamaan vuokrani (isäni ei sitä suostu maksamaan jos en käy koulua), opiskelija-alennuksien mahdollisuus katoaa ja opintotuki lakkaisi tulemasta. Mutta mulla on suunnitelmana mennä työkkäriin ja hakea kelalta työmarkkinatukea. Yrittäisin sitten yhteishaussa hakea uuteen kouluun, johonkin johon musta oikeasti olisi.
Tästä en ole yhtään varma vielä. Huomenna tarkoitus olis käväistä opinto-ohjaajalla juttelemassa. Hän osaa varmasti auttaa mua enkä tee hätiköityjä päätöksiä ennen kun olen kuullut vaihtoehdot.

Sitä paitsi se voi olla niin, että neljännen vuoden mahdollisuus katoaa vaan niiltä jotka alottavat tänä vuonna, mutta se säilyy edelleen aikaisemmin aloittaneilla opiskelijoilla. Tää jäi pikkuisen epäselväksi.
Jos nyt aloittaisin esimerkiksi osa-aikatyön koulun sijaan, mietin vaan että mihin. Hygieniapassin avulla työpaikan löytäminen olisi paljon helpompaa ja ajattelinkin sen hankkia. Mietityttää myös se että millaiseen työhön on mahdollista päästä ilman koulutusta.
Who knows.
Mä vaan koen että tämä koulu ei ole mua varten. Lisäksi runsaan poissaolomäärän vuoksi olen pudonnut kärryiltä ja pelkään että mun on vaikeaa päästä muiden rytmiin mukaan.. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena eläimiin liittyvä linja, johon ajattelinkin tähdätä seuraavaksi. Yhteishaku lähestyy, ja ennen sitä olisi viimeistään päätettävä mitä teen.. Tää on äärimmäisen stressaava tilanne. Ahdistaa. 
Musta myös tuntuu että uusi opiskelupaikka olisi hankala löytää, tämä kun olisi jo toinen tutkinto jonka keskeytän.
Mitä hittoa mä teen..

Tähtiä, merta ja meritähtiä

Mä olen kai pari kertaa maininnut, että mä olen todella huono lukemaan kirjoja. Kuitenkin tietty kirja, jonka sain joululahjaksi, koukutti mut niin pahasti että tuskin pystyin lopettamaan lukemista.

The fault in our stars/Tähtiin kirjoitettu virhe

Kesällä kävin katsomassa sen leffateatterissa ja halusin totta kai kirjan käsiini. Sain sen joululahjaksi ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Ainoa kirja pitkään aikaan jonka olen jaksanut lukea oikeasti kannesta kanteen, eikä koko homma ole jäänyt puolitiehen.
Tajusin jälleen pitäväni lukemisesta, mutta tuntuu etten löydä tarpeeksi hyviä kirjoja joita oikeasti jaksaisin lukea. Siksi toivoisin kavereiltani ja myös muilta immeisiltä hyviä kirjasuosituksia. (vink vink)

Mulle kuuluu muutenkin ihan hyvää, tosin kipeänä ollaan oltu tässä jo viikon ajan. Järkyttävä päänsärky ja yskä. Kipeäksi tulin onneksi vasta sen jälkeen kun kävin poikaystäväni kanssa juhlimassa synttäreitäni Baltic Princessillä.
Risteily oli unohtumaton. Lyhyesti sanottuna siis. Aivan alussa olin poissa tolaltani ja hämmentynyt vain sen takia kun menimme kullan kanssa odottamaan laivaan pääsyä tullin puolelle, samalla kun toiset ihmiset menivät laivaan aivan toisesta suunnasta.. Kulta pysyi kärsivällisenä ja hoki koko ajan kysymyksiini vastaten "näet kohta". Seuraava järkytys minulle oli se, kun pääsimme laivaan 5 minuuttia ennen muita matkustajia.
Kaiken tämän takana oli se, että kulta oli varannut meille sviitin.
Siis mitä.

Kaikki tämä vain meidän.

Viimeistään sillä hetkellä olin lähellä purskahtaa itkuun ihan sen vuoksi, että tajusin miten onnekas olen että mulla on tuollainen poikaystävä. Mielessäni pyöri vaikka mitä, kuten esimerkiksi että kuinka helvetin paljon tää kaikki oli maksanut. Miten kukaan voi olla mulle niin hyvä että tuhlaa niin paljon rahaa mun takiani.

Risteily piti sisällään tanssimista, drinkkejä, rakkautta, shoppailua, makuelämyksiä (sekä hyviä että huonoja.. ugh), naurua, öisen myrskyn merellä, meren tuijottelua keulaikkunasta omassa hytissä.. kaikin puolin siis erittäin onnistunut risteily. En tule unohtamaan sitä koskaan.

Kyllä sitä välillä juotiin muutakin kuin alkomahoolia :D

Niin ne vaan meni hujauksessa, sekä 18v partyt että uusivuosi. Ja nyt ollaan kipeänä. Tästä sitä kai kohta parannutaan, aikoihin ollu näin sitkeätä flunssaa..

Sanon vielä yhden asian ennen kuin menen nukkumaan:

                                                   Rakastan sua kulta ♥