Radikaaleimmat hommat on nyt siinä että mielenterveys on aika pohjamudissa mutta paistaa se aurinko tännekin silloin tällöin. Sain syksyllä uudet diagnoosit nimillä paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Masennus on vaihtelevasti luokkaa keskivaikea ja vaikea. Asioista on vaikea nauttia, koulupoissaoloja kertynyt reipas sylillinen ja ulkona käynti on ahdistuksen takia vaikeaa.
Kouvola ei tunnu enää omalta kaupungilta ja tunnen kutsumusta erääseen muuan etelä-savolaiseen paikkakuntaan. Täällä mulla on poikaystävä sekä paljon ihania kavereita joihin olen tän reilun vuoden aikana tutustunut ja muodostanut voimakkaita siteitä. Ihmiset täällä pitävät musta paljon enemmän kun Kouvolassa.
Paskinta on että mun oma pieni yksiö Kouvolassa tuntuu yhä vaan ankeammalta ja ahdistavammalta. Ainoa syy miksi roikun siellä vielä on koulu, jonka haluaisin mahdollisimman nopeasti suorittaa alta pois, vaikka sekin homma on hieman vaikeutunut mielenterveyteni ihanuuden vuoksi. Tässä on tullut mietittyä vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta koen parhaaksi etten luovuttaisi enää tän koulun suhteen.
Elämä tuntuu haasteelliselta just nyt ja välillä tuntuu että multa vaaditaan aivan liikaa päätöskykyä, mutta positiivisena puolena mun elämässä on oma kullanmuru joka pitää huolta mun jaksamisesta ja kannustaa mua.
Alkoholi on myös ruvennut maistumaan jopa huolestuttavissa mitoissa.
Ulkopuolisille ja koulukavereille mä vaikutan ulospäin erittäin virkeältä ja onnelliselta ihmiseltä, onnellinenhan mä tavallaan olen mutta virkeys ja olotila on hieman toisessa ääripäässä kaikesta huolimatta.
Mä koen olevani hieman hukassa kaiken suhteen. En enää oo varma yhtään mistään.
Kunpa joku vaan voisi taikasauvan heilautuksella taikoa mulle vaihtoehdon joka miellyttää kaikkia sekä on mulle järjen kannalta hyväksyttävä askel elämässä.
Täytyy myöntää että mulla oli hieman ikävä tätä blogin ylläpitoa. Ollut mulle aikanaan päiväkirjamainen keino purkaa ajatuksia, ja ehkä voisin tätä perinnettä jatkaa tulevaisuudessa ahkerammin.
Mut hei, ihmisiä kiinnostaa ehkä mitä oon touhunnut tän vuoden aikana!
Tän kuluneen vuoden kohokohtia on ollut muunmuassa:
-Viikko vaihto-opiskelijana/työssäoppijana Saksassa, Kölnin seudulla pikkukaupungissa nimeltä Hürth
-Kaksi viikkoa palkkatyössä Mikkelissä joulun alla, herttaisessa designkäsityöyrityksessä
-Täytin 20 vuotta
-Jokainen hetki poikaystäväni kanssa
-Tajuaminen useaan otteeseen että ihmiset (ihminen) ei todellakaan välttämättä ole sitä mitä olet aina kuvitellut
-Onnenpilkahdukset kun tunnen itseni pidetyksi ja rakastetuksi!
Palaillaan toivottavasti pian <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti