Masennus ei ole asennekysymys

"Kyllä toi sun olo pian helpottaa."
"Mitä jos kävisit vaikka lenkillä?"
"Jos sä ajattelisit iloisia asioita nii varmasti sun olo paranis."
"Älä ryve siinä masennuksessa vaa nouse sängystä ja mene tapaa kavereita"
"Eihän sulla oo mitään hätää. Sulla on kavereita ja kaikki on hyvin."
Nämä, ja lukuiset muut vastaavat lauseet.. En voi olla ainoa, joka kuulee näitä aivan liikaa.
Minulla diagnosoitiin psykoottinen/erittäin vaikea masennus 2011. Siitä asti olen saanut kuulla ihmisiltä paskaa liittyen siihen että masennuksesta paranisi jos vaan muuttaisi asennettaan.
Asia ei vittu ole niin.
Jos mä pystyisin paranemaan pelkästään sormia napsauttamalla, olisin tehnyt sen jo monta kertaa.
Masennus on sairaus.
Sairaus vaatii hoitoa.
Masennus ei ole asennekysymys.
Luuletteko että mä nautin tästä olosta? Mä olen käynyt avohoidossa, ollut jopa osastolla tämän takia. Mua autetaan ja tuetaan psyykkisesti jotta pysyn kasassa ja tulen toipumaan. 
Masentuneen ajatusmaailma ei oikeasti muutu sillä että yhtäkkiä päättää ettei enää sure. Se ei tule onnistumaan. Pahimmissa tapauksessa masennus vaatii useiden vuosien hoitoa, jotkut syövät lääkkeitä elämänsä loppuun asti. 
Olen myös kyllästynyt kuulemaan lausetta "Kyllä se siitä." Tiedän, että sen sanoessa tarkoitat hyvää, mutta surullinen totuus on se että sillä hetkellä kun mulla on paha olo, toi lause kuulostaa mun korvaan turhauttavalta. Se ei tuo yhtään lohtua. Yleensä keskustelu vain lopetetaan tuolla lauseella kun ei haluta kuunnella enempää. Ainakin mun tuttujen kohdalla.
Pähkinänkuoressa
Mitä voi tehdä masentuneen ihmisen hyväksi?
-Älä jätä häntä yksin pahalla hetkellä
-Ole tukena parhaasi mukaan. Joskus se ei vaadi muuta kuin että on läsnä ja kuuntelee.
-Älä yritä väkisin tunkea hänen kurkustaan alas maailmaaparantavia lauseita jotka todennäköisesti saavat hänen olonsa pahemmaksi. (esimerkiksi "Hei, on olemassa ihmisiä joilla on asiat sata kertaa huonommin!)

Mun oli pakko saada tämä julkisesti sydämeltä.
Ei mulla muuta.