Suloisenkatkera sielunsirpale: Avunhuuto ei ole pahasta

Mua ärsyttää se, kun ihmiset eivät ymmärrä toisten ihmisten mielenterveyteen liittyviä sairauksia. Tästä on ollut viime aikoina mielestäni paljon keskustelua. Ymmärrettäväähän se periaatteessa on, jos on itse aina pirteä kuin palosireeni (:D) eikä ymmärrä miten joku ei yksinkertaisesti vaan jaksa nousta sängystä koko päivänä. Jotkut leimaavat sen laiskuudeksi, tiedän itse varsin hyvin että joskus ihminen on vaan niin voimaton ettei pysty. Ei vaan pysty. Pelkästään ajattelu voi olla niin uuvuttavaa että haluaisi vaan käpertyä sikiöasentoon ja itkeä. Kaikki eivät sitä ymmärrä.
Kaikki eivät koe sitä tuskaa mitä masentunut kokee jatkuvasti. Jotkut ovat sitä mieltä, että masentunut ihminen voi vaan päättää yllättäen olevansa pirteä. He luulevat, että masennus on parannettavissa ajatuksen voimalla. "Kyllä se menee ohi, se on vaan väliaikaista", "Voisit edes yrittää", "Mene lenkille, raitis ilma virkistää". Se ei toimi niin! Masennus on sairaus siinä missä keuhkosyöpä tai ihan mikä tahansa muu sairaus. Masennus voi tappaa. Se vaatii hoitoa. Ilman hoitoa sairaus ei parane.
Lääkkeiden käytöstä sen verran että ihminen, joka syö masennukseensa lääkkeitä, ei ole säälittävä. Hän ei myöskään syö niitä päihtymistarkoituksessa, eikä hän kerjää huomiota. Lääkkeistä on hyöty. Yksin ilman muuta hoitoa ne eivät tehoa, mutta ne ovat tukena muun hoidon ohella. Se, että syö lääkkeitä masennukseensa, kertoo jotain masentuneen olotilasta, siitä, että haluaa pahan olon pois. Mitä säälittävää näet siinä?
Tiedän myös pari ihmistä jotka ovat vakavasti masentuneita mutta eivät usko lääkkeiden tehoon. Itse kokemuksesta voin kertoa, että hoitoon kannattaa mennä. Terapia ja lääkkeet ovat pelastaneet monien henkiä. Jotkut kieltäytyvät hoidosta, enkä ymmärrä miksi. Johtuuko se siitä, etteivät he halua että heidät leimataan masentuneiksi? Johtuuko se häpeästä? Sairautta ei tulisi hävetä, vaan siihen kannattaa hakea apua. Kukaan ei halua olla itsemurhan partaalla lopun ikäänsä. En usko että kukaan oikeasti nauttii itsetuhoisista ajatuksista ja jatkuvasta paskasta olosta.