Koulukriisi

Ehkä mua vaan ei oo luotu opiskelemaan.
Olin kipeänä reippaasti yli viikon ja sen vuoksi poissa koulusta. Kävin torstaina hoitelemassa siellä vähän asioita ja juttelemassa opettajan kanssa, joka sitten kertoi mielestäni todella huonoja uutisia mun tutkintoni kannalta.
Mun on ollut tarkoitus käydä tää koulu läpi neljännen vuoden kera henkilökohtaisista syistä. Kuitenkin nyt muuttuvien opetustsydeemien vuoksi neljännen vuoden mahdollisuus poistetaan kouluista. Mun mielestä ihan uskomatonta. Lisäksi mulla on ihan vaan sairastelun takia niin paljon poissaoloja että yksi opettaja sanoi että näillä suorituksilla mitä olen saanut aikaiseksi en välttämättä saa tutkintoa tästä koulusta ollenkaan. Se laski mun motivaation aika tehokkaasti nollapisteeseen.

Voisiko opettajat yrittää olla edes vähän kannustavia opiskelijoiden suhteen?

Olen alkanut vakavasti harkitsemaan tän koulun lopettamista. Se toisi eteen tiukan rahatilanteen, joutuisin itse maksamaan vuokrani (isäni ei sitä suostu maksamaan jos en käy koulua), opiskelija-alennuksien mahdollisuus katoaa ja opintotuki lakkaisi tulemasta. Mutta mulla on suunnitelmana mennä työkkäriin ja hakea kelalta työmarkkinatukea. Yrittäisin sitten yhteishaussa hakea uuteen kouluun, johonkin johon musta oikeasti olisi.
Tästä en ole yhtään varma vielä. Huomenna tarkoitus olis käväistä opinto-ohjaajalla juttelemassa. Hän osaa varmasti auttaa mua enkä tee hätiköityjä päätöksiä ennen kun olen kuullut vaihtoehdot.

Sitä paitsi se voi olla niin, että neljännen vuoden mahdollisuus katoaa vaan niiltä jotka alottavat tänä vuonna, mutta se säilyy edelleen aikaisemmin aloittaneilla opiskelijoilla. Tää jäi pikkuisen epäselväksi.
Jos nyt aloittaisin esimerkiksi osa-aikatyön koulun sijaan, mietin vaan että mihin. Hygieniapassin avulla työpaikan löytäminen olisi paljon helpompaa ja ajattelinkin sen hankkia. Mietityttää myös se että millaiseen työhön on mahdollista päästä ilman koulutusta.
Who knows.
Mä vaan koen että tämä koulu ei ole mua varten. Lisäksi runsaan poissaolomäärän vuoksi olen pudonnut kärryiltä ja pelkään että mun on vaikeaa päästä muiden rytmiin mukaan.. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena eläimiin liittyvä linja, johon ajattelinkin tähdätä seuraavaksi. Yhteishaku lähestyy, ja ennen sitä olisi viimeistään päätettävä mitä teen.. Tää on äärimmäisen stressaava tilanne. Ahdistaa. 
Musta myös tuntuu että uusi opiskelupaikka olisi hankala löytää, tämä kun olisi jo toinen tutkinto jonka keskeytän.
Mitä hittoa mä teen..