Kesäloma alkoi keskiviikkona ja olen ollut hurjan iloinen viime päivät. Hetkittäin tuntuu siltä että olen onnellisempi kuin olen koskaan ollut. Viime vuodet ovat olleet henkisesti hyvin raskaita, mutta olen päässyt pahimman yli. Se helvetti kesti monta vuotta mutta räjähti kasiluokalla. Onneksi minulla on paljon ihania ihmisiä tukenani. En halua kokea samaa enään ikinä. Siinä kaikki mitä haluan julkisesti asiasta mainita.
Kesälomassa on myös huonot puolensa. Vaikka en meinaa millään pärjätä nykyisessä koulussani on se paras koulu jossa olen ikinä ollut. Syynä ystävät joita olen sieltä saanut. Ikinä ei mulla ole niin hauskaa ollut koulussa. Peruskoulu oli täyttä kiusaamista ja mustamaalaamista, ja olen erittäin onnellinen siitä ettei minun tarvitse mennä sinne enää ikinä. Nykyiset luokkalaiseni pitävät yhtä ja meillä on hurjan hauskaa. Välillä vähän liiankin hauskaa, opettaja huomauttelee että pitäisi keskittyä enemmän siihen tekemiseen.
Se kesäloman varjopuoli on lähinnä se että mulle tulee luokkatovereita kamala ikävä. En tiedä onko heillä samanlainen kokemus meidän luokasta, mutta itse en ikinä ole ollut vastaavanlaisessa ryhmässä mukana. Mulle on siis ihan uutta että koulussa voi nauraa ja saada hyviä muistoja. Se on syy miksi minulle tulee ikävä koulua. Toivon että voitaisiin tavata luokkalaisten kanssa edes kerran kesällä, porukalla.
Lisäksi minua häiritsee se etten ole puhunut joillekkin hyville kavereilleni pitkiin aikoihin.. Tänään sain onneksi aikaiseksi puhua useammalle ja sopia jopa tapaamisen yhden kanssa <3 Olen tuntenut oloni niin yksinäiseksi viime kuukaudet, se johtui siitä että pelkäsin ystävyyssuhteiden katoavan. Olen oppinut miten tärkeää on pitää niitä yllä. Minulle etenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti